Kesän viimeiset päivät

Sijaintini oli järven rannalla mökilläni, kun viimeiset oikeat kesäpäivät koittivat. Syksy on ihanaa aikaa, mutta tässä vielä muutamia muistoja kesästä.

Elä kuin Jane Austen

Mikään ei voita aurinkoista kesäpäivää omenapuun alla jäätelön ja hyvän kirjan kanssa. Postilaatikkoon kolahti tänään opus Jane Austenin maailmaan, jonka seurassa päiväni sitten vierähti. Käsikirja kertoo miten ratsastat naistensatulassa, torjut epätoivotun avioliittotarjouksen, pidät kutsut, pääset eroon epämieluisista vieraista sekä paljon muita tärkeitä ohjeita, jotka jokaisen itseään kunnioittavan ja hienon neidon tulisi tietää. Kirja ohjeistaa myös sopivan matkustusmuodon valinnassa, lastenhoidossa ja käsitöissä. Kyseessä on siis Margaret C. Sullivanin teos The Jane Austen Handbook - A Sensible Yet Elegant Guide to Her World.

Käsikirja on aivan omiaan kaikille niille, jotka toivoisivat käyvänsä Austenin ajan tanssiaisissa, teekutsuilla ja tapaavansa herra Darcyn. Jo kirjan ulkomuoto on aivan ihana. Sievä vaaleansininen kansi, ruusukuviointi ja sopivan pieni koko tekee kirjasta suorastaan syötävän.



Kosinnan torjumiseen esitetään muun muassa seuraavaa:
"Pyörry. Aina tehokas, mutta käytä ainoastaan viimeisessä hädässä."

Tuikkulyhty

Kynttilät, turkoosi ja hopea ovat asioita, joiden näkeminen saa minut kihelmöimään ilosta. Niinpä päätin yhdistää nämä kaikki ja tein turkooseista ja hopeisista helmistä ja rautalangasta tuikkulyhdyn.

Tunnustaudun muutenkin kynttilöiden suurkuluttajaksi ja poltan niitä ympäri vuoden. Suosittelen!

Muistoja

Yksi äitini tärkeimmistä tavaroista, ja samalla suuri ihailun kohteeni, on pieni kukkapaperilla päällystetty laatikko täynnä vanhoja valokuvia. Laatikko tuoksuu ihanan vanhalta ja sisältää kuvia äitini lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuvia ei ole järin paljon, mutta juuri siksi ne ovat sitäkin arvokkaampia. Laatikon tuoksu ja vanhat osittain repeytyneet tai rypistyneet kuvat henkivät elämää ja muistoja.



Laatikon ihanuus ja laiskuus valokuva-albumeja kohtaan sai minutkin keräämään valokuvani kansion sijasta laatikkoon. Laatikostani löytyy kuvien lisäksi pieniä muistoja, kuten konsertti-, lento- ja pääsylippuja, ulkomaisia rahoja ja lehtileikkeitä. Moni skräppäys-buumin valtaan joutunut tekisi kokoelmistani hienoja kansioita, mutta itse pidän enemmän laatikon penkomisesta kuin järjestelmällisten kansioiden selaamisesta.

Laatikoksi valitsin kenkälaatikon ja päätin koristella sen erilaisilla muistoilla ja lehdistä leikkaamillani kuvilla. Ei siitä aivan kuvitelmieni mukaista tullut, mutta kelpaa näin alkuun.

Kuinkas sitten kävikään

Aluksi pidin blogeja suorastaan typerinä. Nauroin kaikille blogi-villityksen saaneille, ja sana blogi sai minut yökkäämään. Aivan sattuman kautta löysin sisustusaiheisen blogin maalausvinkkejä etsiessäni. Vähitellen löysin toinen toistaan ihanampia sivustoja ja olin mennyttä. Enää tarvittiin sunnuntai ja sängyssä pitävä kipeä kurkku. Kuinkas sitten kävikään.