Muistoja

Yksi äitini tärkeimmistä tavaroista, ja samalla suuri ihailun kohteeni, on pieni kukkapaperilla päällystetty laatikko täynnä vanhoja valokuvia. Laatikko tuoksuu ihanan vanhalta ja sisältää kuvia äitini lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuvia ei ole järin paljon, mutta juuri siksi ne ovat sitäkin arvokkaampia. Laatikon tuoksu ja vanhat osittain repeytyneet tai rypistyneet kuvat henkivät elämää ja muistoja.



Laatikon ihanuus ja laiskuus valokuva-albumeja kohtaan sai minutkin keräämään valokuvani kansion sijasta laatikkoon. Laatikostani löytyy kuvien lisäksi pieniä muistoja, kuten konsertti-, lento- ja pääsylippuja, ulkomaisia rahoja ja lehtileikkeitä. Moni skräppäys-buumin valtaan joutunut tekisi kokoelmistani hienoja kansioita, mutta itse pidän enemmän laatikon penkomisesta kuin järjestelmällisten kansioiden selaamisesta.

Laatikoksi valitsin kenkälaatikon ja päätin koristella sen erilaisilla muistoilla ja lehdistä leikkaamillani kuvilla. Ei siitä aivan kuvitelmieni mukaista tullut, mutta kelpaa näin alkuun.